Lokakuun alussa koulumme kahdeksasluokkalaiset pääsivät jälleen testaamaan taidetta osana valtakunnallista Taidetestaajat-hanketta. Maailman suurimmaksi taidearvioinniksi kutsuttu hanke kuljettaa kaikki maamme kahdeksasluokkalaiset – yhteensä noin 180 000 nuorta – taidevierailuille eri puolille Suomea. Lukuvuoden aikana tehdään kaksi vierailua, joista toinen suuntautuu koulun lähialueelle ja toinen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Taidetestaajien tarkoitus on tarjota nuorille uudenlaisia elämyksiä ja houkutella nuoria taiteen pariin.

Koulumme oppilaiden tämän vuoden ensimmäinen Taidetestaajat-retki suuntautui Hämeenlinnan Verkatehtaalle, jossa pääsimme katsomaan Compañía Kaari ja Roni Martinin Kill Carmen -esitystä. Tutustuimme esitykseen jo etukäteen katsomalla sitä taustoittavan ennakkomateriaalin. Ennakkotietojen ja -videon perusteella tiesimme odottaa, että esitys olisi jotakin hyvin erilaista, kuin mitä useimmat nuoret ovat aiemmin nähneet. Luvassa olisi näyttämöteos, jossa ei ole juonta ja joka yhdistelee ”balkan-vaikutteita funk- ja flamenco-musiikkiin”. Esityksen kuvailtiin olevan “julkea, viettelevä ja nyrjähtänyt”.

Matkaan lähdettiin odottavin mielin. Ennakkomateriaalin pohjalta taide-esitys aiheutti hämmentyneitä tunnereaktioita jo menomatkalla. Kysymys ”Ope, miksi me mennään katsomaan jotakin näin outoa?” kuului matkalla useamman oppilaan suusta.

Perillä odottava hämmennys kasvoi. Esityksen katsojat pääsivät todistamaan, kuinka lavalla taidokkaasti tanssiva Carmen ensin viettelee Don Josén – joita on vieläpä monta! – ja sitten päätyy tapetuksi. Sama toistuu yhä uudestaan, koska sisukas ja itsevarma nainen ei suostu kuolemaan vaan nousee kerta toisensa jälkeen ylös. Mistä oikein on kyse? Hämmennyksestä kuitenkin versoi myös uusia tunnekokemuksia: esitys viihdytti, oudoksutti, paheksutti, ihastutti, kiehtoi, nauratti ja herätti kysymyksiä. Miksi Carmen halutaan tappaa? Miksi hän ei kuole? Miksi Don Joséita on monta? Miksi esityksessä ei ole juonta?

Kotimatkalla todettiin, että esitys oli oikeastaan taidetta parhaimmillaan: se herätti kysymyksiä, antoi jotakin pureskeltavaa ja jäi mieleen pyörimään. Esitys tarjosikin oivallisen pohjan keskustelulle taiteen merkityksestä ja tehtävästä sekä symboliikasta. Ennen kaikkea vierailu tarjosi katsojille ainutlaatuisen kokemuksen ja mukavan retkipäivän. Tammikuussa uudestaan!

Niina Salonen