Arvoisa juhlayleisö, 

paljon onnea juuri valmistuneille. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja matkanne varrella on voinut tuntua siltä, että kurssikirjoihin on kuin tyhjästä ilmestynyt lisää lukuja ja koeviikot ovat koetelleet (tai ainakin päivät, jolloin kurssiarvioinnit julkaistaan). Matkalle on varmasti riittänyt myös suurta iloa ja tämä päivä kulminoi teidän vuosien uurastuksenne. Tuosta teidän valkoisesta lakista saa ja pitää olla ylpeä.

Tämä päivä on myös merkityksellinen meille kaikille, koska tänään voimme juhlistaa 106-vuotiasta Suomea. Itsenäisyyspäivä tuntuu vuosittain taianomaiselta, kun ihmiset kerääntyvät lipputangon ympärille laulamaan tuttua “Maamme”-laulua. Illalla rauhoitutaan juhlistamaan itsenäistä Suomea television ääreen ja ihastelemaan samanaikaisesti kauniita juhlapukuja. Hiljennytään kuuntelemaan tasavallan presidentin juhlapuhetta. En uskalla kuitenkaan väittää, että taika, mikä leijailee päivän päällä, johtuu ainoastaan vanhoista perinteistä, vaan taika muodostuu meistä – ihmisistä, jotka kutsuvat Suomea kodikseen. 

Vaikka tämä sali on täynnä ihmisiä erilaisista elämänvaiheista ja kulttuureista, meitä yhdistää ainakin yksi asia – Suomi. Täällä on ihmisiä, jotka ovat juuri astuneet yläkouluun, ihmisiä, jotka ovat pohtimassa, mihin suuntaavat yhdeksännen luokan jälkeen, ihmisiä, jotka pohtivat seuraavia opintojaksovalintojaan, ihmisiä, jotka jännittävät ylioppilaskokeita, ihmisiä, jotka ovat juuri astumassa yleissivistyskuplan ulkopuolelle kokeilemaan omia siipiään. Tässä salissa on myös ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä elämän viisaudellaan ja tietenkin heidän yliopistotutkinnoillaan tehtävien parissa. Täällä on myös ihmisiä, jotka ovat pitäneet meidän Maunulan yhteiskoulua ja Helsingin matematiikkalukiota rautaisella ammattitaidoillaan pystyssä osana koulun jo 110-vuotista matkaa. Tässä salissa on myös läheisiä, jotka ovat tuki ja turva. 

Kuten näette, meitä on monesta syystä ja erilaisista lähtökohdista täällä, mutta meitä yhdistää Suomi. Kotia ei aina määritä verisukulaisuus vaan rakkaus, mitä ihminen saa kodistaan. Kodin ei tarvitse olla tietty paikka, vaan koti voi olla itselle läheisimmät. Sinä voit määritellä, mikä on kotisi. Koostuisi se sitten läheisimmistä ystävistäsi, joiden olkapäihin voi tukeutua heikoimpina hetkinä, tai kodissasi voi asustaa verisukulaisiasi, jotka ovat sinua varten. Kodissa ei ole tärkeintä, ketkä siellä asustavat, vaan se, onko koti sinulle turvallinen paikka. Koti voi olla ihan, mitä sinä, itse, haluat. Tänään on kuitenkin päivä, kun voimme juhlia sitä, että meidän kotimme ja kotimaamme on turvassa. Sitä ei saa ottaa itsestäänselvyytenä, kuten olemme maailmalta nähneet: maailman julmuudet voivat vaarantaa meidän kotimme sekunneissa. 

Toivon siis, näin lopuksi, että mahdollisuuden tullessa kerrot kotisi asukeille, miten paljon arvostat heitä ja välität heistä. Riko siis luvan kanssa suomalaisuuteen liitetyt kliseet, kuten lyhytsanaisuus ja myönteisten tunneilmaisujen niukkuus. Kerro sydämesi pohjasta, miten kiitollinen olet heistä. Anna itsellesi lupa näyttää tunteitasi ja osoittaa kiitollisuuttasi. Koti on paikka, missä sielu voi levätä kaiken arjen uurastuksen ympärillä, joten vielä, kun voimme, osoitetaan yhdessä rakkautta kodeillemme. 

Onnittelut uusille ylioppilaille, Suomelle, Maunulan yhteiskoululle ja Helsingin matematiikkalukiolle ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Netta Petäys 3m