Koulun kehittäjien visioissa on jo pitkään puhuttu koulun avautumisesta ulkomaailmaan. On painotettu sitä, miten koulu on kaikkialla, ja miten koulu voisi vierailla muualla ja myös kutsua vieraita kouluun. Tavoite on ollut sama jo antiikista asti, non scholae sed vitae discimus; opiskelun pitäisi olla elämää, ei koulua, varten. Miten moniammatillinen yhteistyö liittyy tähän kehitykseen?
Moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan monen eri alan ammattilaisen yhteistyötä. Perinteisesti tämä on tarkoittanut sitä, että meillä on töissä opettajien lisäksi oppilashuollon henkilökuntaa, kuten terveydenhoitaja, koulukuraattori ja -psykologi, sekä muuta henkilökuntaa, kuten vahtimestari, siistijöitä ja keittäjiä. Verrattain uusina lisäyksinä kouluumme ovat tulleet myös koulunkäyntiavustajat, nuorisokasvattaja, IT-tuki ja mediaohjaaja.
Yhteinen tavoitteemme on luoda oppilaille turvallinen oppimisympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää maailmaa. Monen eri alan ammattilaisen tuominen samaan taloon luo laajempaa ymmärrystä siitä, mihin suuntaan maailma on kehittymässä. Samalla kun katsomme tulevaisuuteen, on syytä oppia myös perustavaa laatua olevat asiat – olla esimerkiksi kiitollinen siitä, että joku valmistaa sinulle maksuttoman aterian joka päivä.
Yhteisten kasvatustavoitteiden lisäksi moniammatillinen yhteistyö on alkanut näkymään omassa opetuksessani myös paljon konkreettisemmin. Viime viikon tuplatunnilla luokkani opiskeli kolmen eri aikuisen kanssa kolmessa eri oppimisen tilassa. Teimme projekteja innoluokassa, jossa mediaohjaaja Arto opasti yhtä ryhmää tekemään videotyötä. Samalla erityisopettaja tuki muutamaa oppilasta viereisessä tilassa ja yksi ryhmä harjoitteli esitelmän pitoa naapuriluokassa.
Moniammatillisten yhteistyön hedelmiä. 7C työryhmän historian projektityö.
Samanlaisia tilanteita tulee vastaan yhä useammin. Jotkut tilanteet, kuten yhteistyö erityisopettajan kanssa, ovat niin tavallisia, että niitä ei välttämättä edes mielletä moniammatilliseksi yhteistyöksi. Toisaalta uusien roolien, kuten mediaohjaajan ja nuorisokasvattajan, mukaantulo tuo esille myös totuttua yhteistyötä. Aineenopettajan tehtäväksi jää oppilaiden ja ryhmien ohjaaminen eri lähteiden ja ajattelutapojen äärelle sekä asiantuntijoiden luokse.
Koulu tuntuukin ottavan varovaisesti askelia kohti lopputulosta, jossa koulu on asiantuntijakeskus, jossa eri alojen asiantuntemus on oppilaiden käytössä. Hitaasti oppimisen käsitys muuttuu tiedon opettelusta tiedon soveltamiseen ja tuottamiseen. Näyttää siltä että tulevaisuudessa oppilaiden tärkeimmät taidot ovat tiedonhankinta, itseohjautuvuus sekä kyky ratkaista ongelmia.
Matkalla on monta karikkoa ja oman luokan avaaminen muiden alojen asiantuntijoille on jotakin ihan muuta kuin totuttu kasvatusyhteistyö koulun henkilökunnan kesken. Nämä ensimmäiset askeleet kohti moniammatillista yhteistyötä kuitenkin antavat uskoa siihen, että tulevaisuus on tavoittelemisen arvoinen.
Video: 7C työryhmä
Kuva: Pixabay
Teksti: Jere Linnanen
