Joukko abiturientteja pääasiassa 3m-luokalta vieraili Kansallisteatterissa katsomassa Essi Rossin ohjaamaa Tainaron-näytelmää. Näytelmä perustuu Leena Krohnin vuonna 1985 ilmestyneeseen romaaniin. Romaani ja myös näytelmä koostuvat kirjeistä, joita päähenkilö lähettää Tainaronista jollekulle, joka kuitenkaan ei vastaa. Nimetöntä päähenkilöä esittävän Kati Outisen lisäksi lavalla nähtiin laulaja Aino Venna, jonka esittämällä musiikilla oli keskeinen osa. Seuraavassa poimintoja abien teatterikeskustelusta:

“Tainaron on jonkinlainen paikka tai tapahtuma, jolla ei ole selkeää määritelmää. Tainaron voi olla jonkinlainen kuolemanjälkeinen välitila tai uusi yhteiskunta nykymaailmassamme.”

“Tainaronissa on hyvin erilainen eläimistö ja kasvisto. Ne molemmat tuovat esiin sen ainutlaatuisuutta.”

“Dystooppinen yhteiskunta saatiin luotua lavalle katosta roikkuvien lyhtyjen avulla, takaseinässä oli hohtava puulta näyttävä lavaste, joka tarvittaessa syttyi imitoimaan tulta. Maassa liikkui pieniä ötököitä, jotka välillä hohtivat kirkkaana. Lavalla oli teltta taustalla, ja  keskellä lavaa oli läpinäkyvä näyttö, johon tietyissä kohdissa heijastettiin kuvaa. Valaistus oli osittain hyvin kirkas, rekvisiitat aika omalaatuisia ja jopa hämmentäviä.”

“Päähenkilö oli koko ajan mukana näytöksessä, hänellä oli välillä valkoinen asu ja joissain kohtia hopeanvärinen haalari. Hänellä oli myös otsalamppu sekä hassut silmälasit päässä.”

“Aino Vennan laulut jotenkin symboloivat mielialaa ja kuvaavat myös sitä paikkaa. Laulun kieli joskus kääntyi ranskaksi, ja sitä oli myös hauska kuunnella. Se, miten ranskankieliset laulut erosivat suomenkielisistä, oli myös mielenkiintoista, sillä sitä voi tulkita eri tavoilla.”

“Taustaäänet olivat vähän häiritseviä ja liian keinotekoisia. Valot olivat ärsyttäviä, sillä ne olivat niin kirkkaita, ettei nähnyt mitään. Puvustus oli liioitteleva, ja viimeisestä hahmosta ei oikein saanut selvää, mikä se oli: sieni, seepra vai niiden sekoitus?”

“Häiritsevää oli se, että biologian käsitteet olivat vähän hukassa ja lajinmääritys kukissa meni myös vähän ns. puuhun.”

“Elämme aikoja, jona luonto unohtuu ja ihmiset elämme teollisessa maailmassa. Näytelmä on myös kurkistus tulevaisuuteen. Tainaronissa hyönteiset ja kasvit elävät kuin omassa  valtakunnassaan.”

“Haluaisimme lähteä luokkaretkelle Tainaroniin <3”

Kata Melajärvi