Koulumme vanha ATK-luokka remontoitiin täysin uudeksi innoluokaksi. Vanhat pöytärivit tietokoneineen saivat väistyä ja tilalle tulivat siirrettävät pöydät, läppärit, älytaulut ja pieni elokuvastudio. Tilaa on suunniteltu ja odotettu pitkään ja olen ollut etujoukossa myös innoluokan käyttöönottokoulutuksissa. Kuitenkin parhaimman käsityksen innoluokan mahdollisuuksista sain menemällä luokkaan oppilaiden kanssa tänään ensimmäistä kertaa.
Päätin lähteä yksinkertaisesti liikkeelle. Ennen oppilaat ovat tehneet yhteiskuntaopin projektin, minä viiden vuoden päästä, vanhassa ATK-luokassa. Projektissa oppilaiden pitää suunnitella elämäänsä ja opintojansa, tutustua kelan tukimuotoihin, “vuokrata” asunto ja tasapainottaa oma budjetti. Nyt päätin tehdä saman projektin tällä kertaa innoluokassa. Halusin kokeilla, miten pelkkä luokkatilan muutos perinteisestä ATK-luokasta uuteen innoluokkaan muuttaisi oppilaiden työskentelytapoja?
Mukavasti sujuneen tuplatunnin aikana (2x75min) huomasin kolme muutosta oppilaiden toiminnassa:
- Oppilaiden erot työskentelytavoissa tulivat esille. Kun oppilaat saivat rakentaa itse työskentely-ympäristönsä, osa parkkeerasi perinteisen tuolin ja läppärin kanssa yksin nurkkaan, kun taas toiset muodostivat pehmeistä istuimista ja liikuteltavista pöydistä tiimityöpisteitä. Luokka jakaantui selkeämmin hiljaisen työskentelyn ja aktiivisen ryhmätyön alueisiin.
- Avoimessa tilassa työskentely tuntui luonnolliselta. Oppilaita ei erikseen tarvinnut ohjeistaa liikuteltavien pöytien ja tuolien kanssa. Kun yksi oppilas päätti, että aikookin opiskella viiden vuoden päästä Helsingin sijasta Oulussa, hän otti läppärinsä ja siirtyi “oululaisten” pöytään etsimään yhteistä kimppakämppää.
- Työskentely ei “tuntunut koululta”. Aamupäivä “avotoimistossa” ei tuntunut oppilaista koulumaiselta opiskelulta. Huomasin, että jotkut eivät pidä ollenkaan taukoja, “koska sai kuitenkin edetä omaan tahtiin”, kun taas toiset tuntuivat pitävän useamman kerran 10 minuutin välituntitaukonsa.
Oppilaiden itsearviointia älytaululla projektissa etenemisessä ja työpanoksessa. Kuva: Jere Linnanen
Innoluokan neljä älytaulua tulivat myös käyttöön, vaikka en tätä etukäteen suunnitellut. Esimerkiksi kun yksi ryhmä alkoi kysyä tietoa puolueista, pystyin nostamaan heitä lähemmälle älytaululle nelikentän puolueista ja niiden jakautumisesta oikeisto-vasemmisto ja konservatiivi-liberaali -akseleille. Koska asia oli ajankohtainen juuri silloin, sain opetettua melko vaikean asian lyhyessä ajassa.
Kokonaisuudessaan suhtaudun innoluokassa opettamiseen nyt paljon positiivisemmin kuin aikaisemmin. Avoimessa tilassa tapahtuva projektityöskentely vaatii opettajalta etukäteistä paneutumista projektin suunnitteluun ja ohjeistukseen, mutta vapauttaa itse oppitunnin eriyttävän opetuksen käyttöön. Koska työskentely tuntui niin luonnolliselta, opettajana minun ei tarvinnut pingottaa – jokainen tietää että työn jälki näkyy sitten projektin arvioinnissa.
Nyt minusta tuntuu, että innoluokka on ollut se opetuksesta puuttuva palanen, jota en ennen osannut toivoa. Innoluokan avulla on mahdollista saada hyvästä projektista vieläkin sujuvampi ja toimivampi. Ja tämä oli vasta ensikosketus. Uudet ideat, yhteistyökuviot kollegojen kesken ja ilmiö-päivät odottavat. Kuka tietää, millä tavalla innoluokassa opiskellaan ensi vuonna tähän aikaan?
Teksti ja kuvat: Jere Linnanen
