Uuden opetussuunnitelman myötä ilmiöt ovat tulleet myös meidän kouluumme. Ilmiön ideana on yhdistää kahta tai useampaa oppiainetta siten, että kokonaisuus olisi isompi kuin osiensa summa. Tarkoitus on siis opiskella eheästi jotakin sellaista, joka jäisi muuten sivuun 75 minuutin jaksoihin pirstoutuneessa arjessamme.
Päätimme opettajien kesken, että varaamme lukujärjestyksestä aikaa kolme päivää ilmiöitä varten ja että aiheena on osuvasti Suomi100. Seitsemäsluokkalaiset käsittelivät aihetta luonnon kautta, kahdeksasluokkalaiset median ja yhdeksäsluokkalaiset yhteiskunnan kautta.
Kolmen päivän ajan nuoret vierailivat Nuuksiossa, tapasivat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja tutustuivat erilaisiin ihmisiin ja aiheisiin. Oppilaat jalkautuivat koulun ulkopuolelle oppimaan, ja koulu kutsui vieraita kylään. Yhtenä kohokohtana oli rap-artisti Palefacen pitämä rap-paja. Tuloksena oli monenlaisia kohtaamisia ja tuotoksia.
Itse olin mukana opettajatiimissä, joka veti Turistina Helsingissä -ilmiötä. Ensimmäisenä päivänä oppilaat etsivät tietoa vierailtavista kohteista ja suunnittelivat reitin. Toisena päivänä oppilaat toteuttivat suunnitelman siten, että kaikissa ryhmissä oli sekä suomen- että englanninkielisiä oppilaita. Kohteet esiteltiin itselle vieraalla kielellä. Kolmantena päivänä yhteisestä turistipäivästä luotiin blogi, vlogi tai muu tuotos.
Yleisesti ilmiöt sujuivat hyvin. Oppilaat lähtivät varsin hyvin mukaan uuteen tapaan oppia ja nauttivat opiskelun omaehtoisuudesta sekä siitä, että projektin tekemiselle oli varattu yhtäjaksoista, keskeytyksetöntä aikaa. Opettajien näkökulmasta taas ilmiöt ovat lupaava, mutta hyvin työläs menetelmä. Tulevaisuuden kehityshaasteena olisikin saada oppilaat mukaan suunnitteluun jo alkuvaiheessa, jolloin ilmiöt olisivat vielä enemmän oppilaslähtöisiä ja samalla kuormittaisivat opettajia vähemmän.
Tutoropettajan näkökulmasta ilmiöt ajavat uutta opetussuunnitelmaa tehokkaasti peruskoulun arkeen. Kuitenkin ilmiöt haastavat jotakin aineenopettajalle pyhää – omaa oppituntia, jossa opetuksen saa järjestää kuten haluaa. Aivan kivuttomasti muutos siis tuskin tapahtuu, mutta toisaalta olen hyvin vakuuttunut siitä tavasta, miten muutos on otettu vastaan. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että kehitymme työyhteisönä siten, että jokainen uusi ilmiökerta on edellistä parempi.
Teksti: Jere Linnanen
Kuvat: Anne Kallela
