Olen tänä vuonna saanut mahdollisuuden opettaa osan tunneistani peräkkäin. Sen sijaan että ryhmät vaihtuvat aina 75 minuutin välein, saan yhden ryhmän kanssa käyttöön aikaa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Kysyin myös ensimmäiseltä pilottiluokalta, mitä mieltä he olivat kokeilusta.
9B-luokan oppilaan tuntuvat pitävän tuplatunneista yhteiskuntaopissa.
Kyselyyn vastanneiden oppilaiden kesken kolme neljästä oli pitänyt tuplatunneista hyvin paljon. Lisäksi kukaan ei vastannut suhtautuvansa negatiivisesti kokeiluun. Myös opettajan näkökulmasta tuplatunnit ovat toimineet hyvin ja vähentäneet kiireen tuntua päivässä.
Kyselyssä oli myös muita väittämiä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että tuplatunneilla ehtii keskustella asioista paremmin ja että tuplatunnit ovat hyödyllisiä projektityöskentelyssä. Kolme neljästä vastasi myös, että pystyy keskittymään koulunkäyntiin paremmin, kun oppiaine ei vaihdu aina 75 minuutin välein. Edelleen kolme neljästä oli sitä mieltä, että koulupäivään on helpompi asennoitua aamulla, kun lukujärjestyksessä on tuplatunti.
Kuitenkin vain joka kolmas halusi tuplatunteja muihinkin aineisiin, kuin yhteiskuntaoppiin. Oppilaista vain kolmasosa oli valmis kokeilemaan triplatunteja. Avoimissa vastauksissa tuli myös suoraa palautetta: “jos en tykkää aineesta, niin tuplatunti on kidutusta”. Jollakin toisella luokalla suhtautuminen olisi voinut olla paljonkin torjuvampaa.
Yli puolet vastanneista toi kuitenkin avoimissa kommenteissa esille koulupäivää vaivaavan jatkuvan kiireen. Uskon että montaa opettajaa vaivaa sama ongelma. Koulupäivän rytmittäminen suurempiin kokonaisuuksiin tarkoittaa myös vähemmän aikaa siirtymiin ja enemmän aikaa oppimiseen. Suurempia kokonaisuuksia on taas helpompi ymmärtää ja asioissa ehditään edetä syvemmälle, jolloin koulunkäynnistä voi tulla yleisesti mielekkäämpää.
Kokeilu tuplatunneista on ollut tähän mennessä lupaava. Tuplatunnit tarjoavat keinon eheyttää koulupäivää ja päästä aiheisiin käsiksi uuden opetussuunnitelman edellyttämällä tavalla. Tuntuukin että etevimmät oppilaat ovat valmiita opetussuunnitelman visioimaan oppimistapoihin, mutta koulun rakenteet, kuten lukujärjestys, eivät muutu niin helposti.
Vaikka tuplatuntien suunnittelu haastaa opettajaa uudella tavalla, lopputulos on ollut kohdallani motivoiva. Olen päässyt nauttimaan niistä maagisista hetkistä, kun keskustelu alkaa kantamaan oppituntia tai kun luokka on tyyni ja oppilaat uppoutuneet oppimaan. Näinä hetkinä näen opetussuunnitelman kapulakielen lävitse ja olen samaa mieltä oppimisen tulevaisuudesta. Kun on rohkeutta kokeilla ja rikkoa rakenteita, on mahdollisuus löytää uusia keinoja toteuttaa joskus vaikeilta tuntuvia visioita.
Teksti: Jere Linnanen
