Kirjoitin ensimmäisessä jaksossa kokeilusta, jossa opetin 9. luokkalaisille yhteiskuntaoppia kaksi 75 minuutin oppituntia putkeen. Tulokset olivat rohkaisevia, mutta jäin miettimään, pärjäisivätkö 7. luokkalaiset tuplatuntien kanssa. Nyt toisen jakson päätteeksi kysyin opettamaltani 7. luokalta, mitä mieltä he olivat tuplatunneista.
Myös 7B-luokan oppilaat pitivät tuplatunneista yhtä oppilasta lukuun ottamatta.
Tulokset eivät olleet aivan niin positiivisia kuin 9. luokkalaisten kanssa, mutta yhä hyvin positiivisia. Lisäksi kaikki paitsi yksi oppilas vastasi, että tuplatunneilla ehtii opiskelemaan paremmin ja kaikki oppilaat olivat sitä mieltä, että tuplatunnit olivat hyödyllisiä projektityöskentelyssä. Kaksi kolmesta kertoi, että tuplatunneilla pystyy keskittymään paremmin, mutta toisaalta vain yksi kolmesta oli valmis ottamaan tuplatunnit käyttöön myös muissa oppiaineissa.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.
“Ehtii enemmän; Asiaan voi perehtyä enemmän, kun ei vaihdu tunti heti”
“Ei tarvitse vaihtaa luokkaa ja aikaa on enemmän”
“Pystyt jatkamaan vaikka projektia ja pystyy keskittymään aiheeseen asiat jää paremmin mieleen ja pystyy jatkamaan jotain asiaa jota ei ehdi 75min tajuamaan”
“On kivaa kun ei ole paljoa kirjoja mukana”
“Saa paljon aikaan”
“Oppimisjakson päätteeksi pidetään koe, jonka opettaja tarkistaa ja arvioi. Tai ei sittenkään! Sillä on olemassa parempiakin vaihtoehtoja perinteisen kokeen tilalle, jotka vähentävät opettajan työkuormaa ja lisäävät oppilaiden oppimiseen ohjaavaa työkuormaa. Moni opettaja valittaa, kuinka paljon he ahkeroivat kotonaan lukiessaan oppilaiden koevastauksia ja kirjoittaessaan palautetta, joita oppilaat eivät sitten kuitenkaan tule hakemaan tai hyödynnä täysimääräisesti oman oppimisensa tukena.
Tässä on työnjako ymmärretty täysin väärin. Sekä unohdettu se, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ei vaihtamalla kirjoitettuja viestejä paperilla. Kukaan ei voi oppia toisen puolesta, vaan oppijan on itse tehtävä se työ. Riippumatta siitä, miten paljon opettaja hikoilee ja ahertaa kotonaan, työ ei automaattisesti siirry oppilaiden henkisen pääoman kasvuksi.”
Oppii enemmän ja pystyy paneutumaan paremmin tiettyyn aiheeseen.
Oppii paremmin ja ehtii rauhoittua.
Opettajan näkökulmasta kaksi peräkkäistä tuntia tuntuu melkeinpä kolmelta tunnilta kahden sijasta. Aiheisiin ehtii uppoutua paremmin ja kiireen tuntu helpottaa. Tuplatunnit voivat tuoda myös joustoa opetukseen – 7. luokkalaisten kanssa pidimme pienempiä taukoja aina tarpeen mukaan isomman yksittäisen välitunnin sijasta. Oppilaiden kanssa neuvottelu tuntui luontevalta ja luokalla oli yhteisenä päämääränä oppia yksi isompi kokonaisuus päivän aikana.
Isoin hyöty tuplatunneista tuli kuitenkin kurssin lopun projektityöskentelyssä. Kun läppärit ollaan kerran saatu esille, niiden kanssa voidaan työskennellä hyvän aikaa. Oppilaat ehtivät uppoutua aiheeseen ja opettajana pystyin antamaan henkilökohtaisempaa ohjausta. Innoluokassa oli rauhallista työskennellä oppilaiden itse valitsemissa tiimeissä ja lopputuotokset olivat huikeita. Olin myös todella otettu oppilaiden laajoista ja hienosti esitetyistä slides-esityksistä, mutta tässä on helpompaa jakaa yhden ryhmän tekemä videotyö.
Porvarin päivä feat. Runeberg.
Mikäli peruskoulu tulee siirtymään lähemmäksi uuden opetussuunnitelman visiota itseohjautuvasta projektityöskentelystä, lukujärjestykseen pitää muuttua. Tuplatunnit ovat hyvä ensimmäinen askel tässä kehityksessä. Lopulta kysymys oppilaiden työskentelystä on sama kuin jokaisella toimistotyöntekijällä – haluaisitko mielummin tehdä töitä keskeytyksettä vai pienissä pätkissä jonkun toisen asettaman aikataulun mukaisesti?
Teksti: Jere Linnanen
Video: Alina Ikäheimo, Emma Palin, Noora Oila
