Perinteinen yhdeksäsluokkalaisten teatterivierailu suuntautui tänä vuonna Teatteri Avoimiin oviin katsomaan näytelmää Erottaja 1917 – 1918. Valinta osoittautui erinomaiseksi: koskaan ennen emme ole saaneet näin hyvää palautetta teatteri-illan jälkeen.
Näytelmä sijoittuu sadan vuoden takaiseen Helsinkiin ja kertoo sisällissodasta sekä siihen johtaneista tapahtumista yksittäisten ihmisten tarinoiden avulla. Se perustuu tositapahtumiin, ja aineistona on käytetty muun muassa päähenkilö Ida Redsvenin kuulustelupöytäkirjoja. Tarinan sijoittuminen todelliseen historiaan teki siitä kiinnostavan. Kaiken kaikkiaan päädyimme toteamaan, että kun tarina on tarpeeksi kiinnostava ja koskettava, ei mitään ylimääräistä kikkailua tarvita. Näytelmän toteutus olikin poikkeuksellisen pelkistetty, esimerkiksi lavasteita oli hyvin vähän.
Näytelmän rakenne oli selkeä, ja historiaa taustoittavaa kertojaratkaisua pidettiin onnistuneena. Näytelmä sijoittuu kahdelle aikatasolle, ja luokassa käytiin kirjallisuustieteellistä keskustelua siitä, kumpi niistä on tarinan nykyaika. Musiikista ja lauluista näytelmässä pidettiin: Idan ja hänen rakastettunsa Juhon yhteiset laulukohtaukset olivat hienoja. Sen sijaan dramatiikkaa luova rumpu jakoi tunteita: toisaalta se oli tehokas, mutta toisaalta kova ääni jopa pelästytti välillä.
Näyttelijöiden työtä arvostettiin myös; erityisesti kehuja sai Jukka Pitkänen, joka esitti ensin valkoisten puolella olevaa rehtori Oskar Rosenqvistiä ja sitten punaisten joukoissa taistelevaa stadilaisduunaria. Oli ihailtavaa, kuinka näyttelijä onnistui olemaan niin uskottava kahtena hyvin erilaisena hahmona.
Näytelmän loppu oli traaginen, ja katsomossa nähtiin kyyneleitä. Pitkin näytelmää tuotiin esille päähenkilö Idan haaveita, jotka olivat varsin vaatimattomia ja tavallisia: oma perhe, lapsille vaatteet ja leipää, jopa pullaa, sunnuntaikävelyjä Esplanadin puistossa. Näiden haaveiden ja sodan julman todellisuuden ristiriita oli hyvin koskettava ja herätti myös ajattelemaan, miten hyvin meillä on asiat sata vuotta myöhemmin. Nyky-Suomessa Idan haaveet olisi helppo toteuttaa.
Kata Melajärvi (9b:n teatterikeskustelun pohjalta)