Lapin kesäkoulu alkoi tänä vuonna historiallisesti jo toukokuun puolella. Kun muut lukiolaiset vielä valmistautuivat koeviikon toisen koepäivän kokeisiin, ryhmä matematiikkalukiolaisia pakkasi bussin täyteen tavaraa ja aloitti pitkän matkan kohti Nuorgamia. Mukaan lähtivät opettajat Ville Tilvis, Elisa Mehtälä, Anna Kairema ja Teppo Harju sekä luottokuljettajamme Reijo.
23.05.2019
Aamulla lastailtiin tavarat bussiin ja lähdettiin kohti Nuorgamia. Aluksi tunnelma oli aika rauhallinen: osa katseli maisema, osa teki muutaman viikon myöhässä olleita äikän hommia ja jotkut kuuntelivat musiikkia. Jossain välissä oli käynnissä kova kaksipakka-kusetus-durak peli, Danielilla oli parhaimillaan 36 korttia kädessä. Tämä häiritsi joidenkin nukkumista.
Lämpötila ulkona laski jo Oulussa, mutta myöhemmin alkoi paistaa aurinko ja bussissa tuli vähän tukahduttavaa. Ilma laitettiin kylmemmälle. Muitakin korttipelejä pelailtiin, mm. Unoa. Jotkut kokeilivat shakkia ja labyrinttia.
Elisa kuuluttaa mikrofoniin lintuhavaintoja – me katsotaan ulos, osa kirjoittaa, osa ei. Puut lyhyitä (16:51 Oulu), pensaita eikä puita (21:00 , jossain napapiirin tuntumssa). Näkyy kauniita maisemia ja paljon joutsenia matkan varrella. Jossain vaiheessa matkaa kuuluu vapaata laulamista Leevin soittaessa kitaralla.
Kymmenen maissa syötiin iltapalaa Pyhä-Luostontien retkeilykatoksilla. Tarjolla oli leipää ja makkaraa. Iltapalan jälkeen suunta jälleen kohti Nuorgamia, “enää” 326 kilometriä jäljellä.
Danielit A&R, Joakim, Egor
24.5.2019
Saavuimme mökilemme 03.00, ja saimme ohjeet yöpymisjärjestelyihin. Matka oli ollut sen verran oikukas ja olimme alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Menimme siis suoraan mökin lattioille nukkumaan. Herätys oli poikkeuksellisesti 10.00, ja söimme aamupalaa.
Ensimmäinen oppitunti oli matematiikan parissa, ja pääsimme perehtymään klassisen geometrian saloihin. Saimme pari tuntia aikaa tehdä tehtäviä, jonka jälkeen oli aika lounastaa. Saimme Tepon mestarillisesti kokkaamaa pastaa ja jauhelihakastiketta, jonka syötyämme pääsimme takaisin klassisen geometrian pariin. Tunnin loputtua pidimme pienen tauon. Seuraavaksi oli vuorossa biologian oppitunti ensikertalaisille ja maantiedon tunti konkareille. Maantiedon opiskelijat saivat viimeistellä bussimatkalle tarkoitetut tehtävät, kun taas biologian opiskelijoille esiteltiin seuraavan viikon kestävä koivututkimus.
Kaikki ryhmät valitsivat tutkittavan koivun, ja tämän tehtyään pääsivät lajintunnistuksen pariin. Tarkoituksena oli tunnistaa mökin lähistöllä kasvavia kasveja. Kello löi kuusi, joka merkitsi sitä, että päivän opiskelu oli tehty. Vapaa-aikaa vietettiin saunassa, tutustuttiin kauniisiin maisemiin ja syötiin lettuja. Ennen pitkää oli kello yksitoista, ja kävimme nukkumaan odottaen innolla seuraavaa päivää.
Osa leiriläisistä kävi iltasella pienellä kävelyllä läheisen tunturin päällä. Maastosta löytyi poron kallo, jonka toimme mökille.
Aki, Rami, Markus ja Nirmal
25.5.2019
Päivä alkoi leirin ensimmäisellä aikaisella herätyksellä. Kaikki kiiruhtivat, omalla tahdillaan tosin, aamupuurolle. Tämän jälkeen alkoi matematiikan opetus, jossa ensimmäiset hetket sai työskennellä edellispäivän luovan geometrian parissa. Pian seinällä varattu paikka alkoikin jo täyttyä hypoteeseilla, yksinkertaisista erittäin monimutkaisiin. Vastaavasti vastakkaiselle seinälle alkoi ilmestyä niiden todistuksia.
Ennen lounasta oli lisää matematiikan harjoittelua, tällä kertaa keskittyen kolmioiden yhdenmuotoisuuteen. Aikaa tehtävien teolle oli jonkin verran, ja monet tekivät niitä yhdessä muiden kanssa pienissä ryhmissä. Lounaaksi oli grillattuja kasviksia lisukkeena kanalle, joihin monet lotrasivat yllin kyllin soija- ja chilikastiketta.
Ei kulunut kovin paljoa lounaasta ennen kuin leiriläiset kokosivat tavaransa ja pakkasivat itsensä bussiin. Bussin suuntana suo, ja matkalla tietenkin bongailtiin lintuja, ja jos kävi tuuri, saattoi nähdä poronkin. Ennen suota käytiin kaupassa, täydentämässä herkkuvarastoja.
Suolle päästessä kaikki vetivät kumisaappaat jalkaan ja ottivat kasvintunnistuskirjat. Maantieteilijöille ja biologeille annettiin erikseen tehtävät – turpeen maatumisen tutkiminen sekä sammalten keruu ja tunnistus. Kaikille riitti puuhaa tunnin edestä.
Seuraava pysäkki oli palsasuolla, jossa päästiin tutkimaaan palsaa. Palsaan kaivettiin kuoppa, josta paljastui sen jäinen sisus. Kuoppa ei jaksanut kiinnostaa kaikkia kovin pitkään, ja samaan aikaan ehdittiinkin käydä myös pari suopainiottelua. Palsasuolla ei vietetty kuin hetki, joten pian matkalaiset palasivatkin takaisin bussiin. Suon lähistöllä tutkittiin myös koivunlehtiä nakertavan tunturimittarin aiheuttamien tuhojen vaikutuksia. Paikoitellen Pulmankijärven ympäristö näytti aavemaiselta pystyyn kuolleine tunturikoivuineen.
Aino, Säde, Meri ja Miika
26.5.2019
Aamu oli normaali ripeämpi. Klo 8:00 kokoonnuttiin syömään aamupalaa ja valmistelemaan eväsleipiä matkalle. Aikeinamme oli kiirehtiä bussiin ja lähteä ajamaan klo 9:00 mennessä, mutta bussiin päästiin vasta viittä minuuttia yli ja lähdettiin vasta kahtakymmentä yli liikkeelle. Innokkaat biologit orientoituivat alusta alkaen lajiston havainnointiin, jotkut löysivät energiaa viimeistelemään äidinkielen rästitöitä, suuri osa lamaantui alkumatkan ajaksi.
Ajettiin Nuorgamin keskustan läpi ja raja ylitettiin 9:37, jolloin tien keskiviiva muuttui oranssiksi ja maisemat kauniimmaksi. Ohitimme tulliaseman ilman tarkastuksia: tämä sattui olemaan kiinni. Ehkä sitten paluumatkalla…
Suomen ja Norjan rajaseutu oli täynnä elämyksiä. Tien varrella norjalaiset porot söivät nurmikkoa, toisin kun Suomessa ne syövät jäkälää. Norjalainen lakaisi nurmikkoa pihalla; hänkin ehkä kyllästyneenä. Ajettiin norjalaisen leirintäalueen ohi. Se näytti olevan paljon suositumpi kuin vastaava Suomen puolella, joka nähtiin parisen kymmenen minuuttia aiemmin.
Saimme kuulla kaiuttimen kautta luennon Norjan sosioekonomiasta ja aluepolitiikasta: Jotain öljyistä ja puurakennuksista puuttomilla alueilla. Viimeisimmätkin kyllästyivät siinä välissä, kun Skiippagurran ja Varangerbotnin pikkukaupunkien välissä kuultiin analyysia kansallisvaltioiden hajanaisuudesta ja epäitseisarvoisesta moderniudesta. Tieteilijät taisivat säikähtää, että tänne tultiinkin kulttuuriretkelle.
Havaitsimme Jäämeren, joka ulottuu pitkälle sisämaahan ohuena kaistana. (Klo. 10:00)
Merta lähestyessä nähtiin paljon eläimiä. Jylhät merilokit ahdistivat sirompia selkä- ja naurulokkeja. Samoin kun Suomen puolella, tunturimittarin tuhot ja poroaidat olivat tuttuja täälläkin. Kun meri lopulta paljastui kaikki havahtuivat lopulta kurkkimaan ulos ikkunoista joko jylhien maisemien, ikkunoiden molemmilla puolilla vuorottelevien lampaiden ja porojen tai kauittimesta kuuluvien kiljaisujen takia. Tylsyys vaihtui intoutuneisuudeksi tai turhautuneisuudeksi riippuen siitä yrittikö saada unta vai ei.
Näimme valkoisen Nessebyn kirkon. Sen ympäristössä oli matala vuonon ranta. Tänne palasimme myöhemmin vuorovesiekosysteemien tutkimista varten.
Ohitimme muutamia pikkukaupunkeja matkan aikana. Merkittävimpänä näistä ehkä Vesisaari (VadsØ). Näin ei pelkästään siksi, että se sattui olemaan suurin pikkukaupunki matkallamme, vaan myös siksi, että sen molemmilla puolilla oli runsaasti vesilintuja, kahlaajista lokkeihin. Siellä näkyi myös pesiviä merikotkia, joita varten bussimme pysähtyikin äkillisesti. Kiikaroijat eivät uteliaisuudestaan huolimatta kuitenkaan uskaltaneet lähestyä kyseisiä pesiä.
Matkakohteemme Vuoreijan (Vardø) luona viimeisimmätkin pensaat ja puut olivat jo hävinneet. Siellä kiipeilimme jylhiä kallioita pitkin, jotka olivat paikoin yllättävän sileitä veden hiomina, kun taas jotkut olivat teräviä ja kolhoja pakkasen rapauttamia, täysin satunnaisesti asetettuina. Kivikkojen välit olivat täynnä joko täynnä soraista kivikkoa, joiden päällä tasapainoileminen oli pieni haaste tai pieniä vetisiä lampia, joita oli syytä myös välttää. Yllä lensi monenlaisia vesilintuja. Lammissa ja rakosissa viihtyi taas kaikenlaiset levät ja kasvit.
Paluumatkalla osa porukasta kävi uimassa, niinpä kolme tämän päivän blogin vastaavista kävi myös pulikoimassa Jäämeren vesissä. Matkalla pysähdyttiin huoltoasemalla, jossa käytiin vessassa ja norjalaisessa marketissa, jossa ostettiin norjalaista matkaevästä, “kvik lunsjt”, joka kääntyy suoraan “nopea lounas”. Tästä matkaherkusta syntyi jopa hieman kähinää bussin takaosassa. (Klo 17:50).
Matka jatkui ja päädyttiin laskuvesipaikkaan etsimään meriolentoja. Pääasiallisina kohteina olivat nilviäiset ja äyriäiset, mutta moni keräsi matkamuistoiksi myös näiden kuoria ja jäänteitä. Näitä olivat pääasiassa kauniin muotoiset simpukat ja kotilot ja koko värispektrin kattavat merisiilit.
Matkustimme pikapikaa kotio Nessebysta. Nuorgamissa oli tarkoitus olla 19.00-20.00, mutta grilli tuprutteli vielä 19:18 Nessebyssä ja saavuimme vasta noin tuntia myöhemmin Nuorgamiin. Saunaa ei enää lämmitetty näin myöhäisen saapumisen johdosta, ja se olikin pääosin myöhästynyt jäämeri-uimarien takia, jotka eivät välttämättä olletkaan enää pesun tarpeessa.
Osa joukostamme, ehkä nämä aiemmin väsyneet ja melankoliset, kiirehtivät seuraamaam Suomean Maailmanmestaruusottelua jääkiekossa taikka pelaamaan mafiaa yläkertaan. Tunnelma oli lämminhenkinen, eikä peseytymättömyys tai reissulla kerätyt mahdolliset hajut tuntunut haittaavaan ketään. Suomi voitti maailmanmestaruuden Kanadaa vastaan ja ilo raikui talossa ennen kuin joukkomme rauhoittui nukkumaan.
Ada, Simo, Ksenia ja Olli
28.5.2019
Maanantai alkoi lämpimällä aamiaisella klo 8.00. Tänään oli reissun viides, eli keskimmäinen päivä. Eilisen retken vuoksi tänään pidimme matematiikkapainotteisen päivän. Siispä aamiaisen ja astioiden tiskauksen jälkeen hieman yli yhdeksän aloitimme ensimmäisen matematiikan oppitunnin, jonka aiheena olivat kolmioita koskevat lauseet.
Teoriaosuuden jälkeen teimme tehtäviä kunnes oli seuraavan aiheen aika. Käsittelimme kolmion merkillisiä pisteitä ja teimme tehtäviä ruokailuun asti. Lounaaksi oli makaronia ja kasviskastiketta.
Ruoan jälkeen saimme aikaa biologian ja maantiedon rästiin jääneiden tehtävien tekemiseen. Pitkän tuskailun jälkeen viimeisetkin ryhmät saivat rahkasammalensa tunnistettua. Sitten olikin taas matematiikan aika, vaikka ikävä kyllä aloitus myöhästyikin vähän sammalten tunnistuksen ja “vesimittareiden” vuoksi.
Päivän viimeinen matematiikan aihe oli ympyröistä. Tässä vaiheessa moni oli jo väsynyt kaikkeen uurastukseen ja ovi oli pakko avata, jotta kaikki eivät nukahtaisi. Suurin osa pysyi hereillä loppuun asti, eli selvisimme teoriaosuudesta ja menimme tekemään tehtäviä. Tehtävien jälkeen oli päivällisen aika.
Illalla vähän päivällisen jälkeen opettajat ja osa oppilaista lähtivät pienelle retkelle tunturille nimeltä Njallavárri. Ylös oli pitkä matka ja ylhäällä puhalsi kylmä tuuli. Kukaan ei kuitenkaan jäätynyt hengiltä ja paluumatkalla pysähdyimme tekemään lumienkeleitä. Lumienkeleiden teko yltyi pian lumisodaksi, ja lumiukkokin tehtiin. Samaan aikaan mökillä muut oppilaat pelasivat isolla porukalla mafiosoa ja osa saunoi. Retkeläisten palattua illalla loputkin saunoivat ja kaikki paistoivat makkaraa.
Elaha, Elsa ja Chengyuan
28.5.2019
Tänään meidän oli tarkoitus mennä Turun yliopiston Kevon tutkimusasemalle. Aamulla kuitenkin söimme tavalliseen tapaan. Puuroa jäi taas ylitse ja Teppo heitti noin viidesosan kattilan puuroista pois. Lähtö viivästyi kuten aina, sillä osa porukasta ei saapunut paikalle ajoissa. Pysähdyimme välissä kaupassa, joka oli joillekin reissun kohokohta.
Saavuttuamme Kevon tutkimuslaitokselle pääsimme tunturikoivuja syöviä mittareita ja tutkimuskeskusta esittelevälle luennolle. Laboratorion puolella näimme mittareita livenä. Saimme kuulla mittaritoukkien kasvatuksesta sekä niiden huippuesiintymien vaikutuksista tunturikoivikkoon.
Seuraavaksi kävimme nauttimassa ravitsevan aterian Kevon ruokalassa. Tärkeimmät tutkimuslaitteet, kuten Ilmatieteenlaitoksen havaintoaseman kierrettyämme, kävimme vielä nauttimassa maisemista viereisellä nyppylällä. Ihailimme kaunista Kevonjärveä ja otimme myös leirin yhteiskuvat.
Kevon jäätyä taakse ajoimme Ivaloa kohti rakkakivikolle, jossa tunnistimme ryhmissä ruudun jäkälälajit ja niitähän oli aika monta.
Paluumatkalla haettiin vielä poronkäristystä Uulan Säästöstä. Parin tunnin matikkasession jälkeen oli iltaruoan aika. Riisin valmistus nuotiolla epäonnistui eeppisesti, mutta kanakastike maistui. Illalla oli vielä lettujen paistoa, lautapelejä ja saunomista.
Slava, Markus ja Aleksi
29.5. 2019
Heräsimme aamulla ja riensimme aamupalalle. Puuro kuitenkin valmistui vasta kahdeksan jälkeen, joten jouduimme odottamaan ennen kun pääsimme syömään. Aamupalan jälkeen alkoi päivän matikkasessio, joka kesti yhteen asti. Session aikana oli useita pieniä opetuspätkiä ja väleissä teimme innokkaasti tehtäviä. Opetuksen jälkeen lounas oli tehty ja nautimme pastasta jauhelihakastikkeella. Aloitimme ruokailun jälkeen valmistautumaan päivän retkeä varten ja menimme sitten bussiin.
Bussimatkalla pysähdyimme hetkeksi rajamarkettiin, jotta opettajat voisivat ostaa unohtunutta ruokaa. Bussimatka oli melko lyhyt, vain tunnin. Matkalla meille luvattiin mahdollisia hyljehavaintoja. Näimme hienoja jyrkkähuippuisia vuoria, joissa näki kerrostumat selvästi.
Saavuttuamme perille Tenojoen suulla sijaitsevaan suistoon bongailemaan lintuja sekä oppilaille luvattuja hylkeitä, joita ei valitettavasti loppujen lopuksi löytynyt.
Palattuamme takaisin mökille alkoi lapin kesäkoulun ensikertalaisilla biologian lajintunnistustentti ja siihen opiskelu. Loppuilta kului iltaruoan tekemiseen, syömiseen saunomiseen sekä vapaaseen toimintaa, kuten erilaisten lautapelien pelaamiseen.
Arttu, Teemu ja Alex
30.5. 2019
Aamu alkoi puurtamisella matikan parissa. Edessä oli vain hieman uutta teoriaa, mutta senkin edestä vanhoja rästitehtäviä. Myös viimeisiä biologian ja maantieteen raportteja väännettiin hiki hatussa. Tunnelma oli rento Leevin musisoidessa taustalla.
Kun tehtävät oltiin jotenkin saatu valmiiksi, oli rauhallisen illanvieton aika. Lautapelit kaivettiin laukusta ja huoneen täyttivät iloiset naurahdukset. Osa kävi vielä haukkaamassa happea iltakävelyllä. Kävelimme pitkin Tenojokea ja rohkeimmat hyppivät volttien kera kalliolta hiekamäkeen.
Valitettavaa kyllä, tämä ihana tunnelma ja meininki jouduttiin laittamaan tauolle. Oli nimittäin iltasiivouksen aika. Jokainen huone käytiin nurkka kerrallaan läpi siivoten tarkasti. Tavarat löysivät yksi toisensa perään tiensä löytölaatikkoon — nämä huutokaupataan sitten huomenna paluumatkalla bussissa.
“Tulkaa pelastamaan teltta!” Näiden sanojen johdattamana suurin osa porukasta juoksi pelastamaan joukkuetelttaa, joka koki kovia myrskyisellä säällä. Tätä, ehkä hieman kyseenalaisesti rakennettua, telttaa ei voitu enää pelastaa vaan se oli mennyttä kalua. Edessä oli siis opiskelijoiden evakuointi sisälle uuden nukkumapaikan toivossa.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli aika herättää vanha perinne henkiin — nimittäin tandemshakin peluu. Pelit ja pelaajat täyttivät huoneen tuodessaan mukanaan hektisen tunnelman. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin loppuu tämän vuoden Lapin kesäleiri. Edessä koettavana on enää viimeinen yö, pakkaustäyteläinen aamu ja 19 tunnin bussimatka.
31.5.2019
Lähtöaamuna herätys oli aamuvarhain 5.30 ja unihiekat hierottiin silmistä nopeasti. Kauniissa auringonpaisteessa pakattiin tavarat bussiin ja tehtiin siivouksen viimeinen silaus. Tenon temppeli jäi taakse ja tuhannen kilometrin kotimatka pääsi alkamaan iloisissa vaikkakin vähän väsyneissä tunnelmissa. Toukokuinen leirikoulumme vietettiin kivassa porukassa ja hyvässä hengessä. Kiitosta ansaitsee erityisesti kaikkien reipas asenne, auttavainen ja toiset huomioiva käytös sekä kiinnostunut ja ahkera opiskelu. Jokainen leiriltä Helsinkiin palaava on varmasti monta hienoa kokemusta rikkaampi.
Iloisin terveisin,
Anna, Elisa, Teppo ja Ville