Tänä lukuvuonna saimme käyntiin kaksivuotisen Erasmus+ -yhteistyön viiden muun eurooppalaisen koulun kanssa. Mukana on koulut Saksan Bad Harzburgista, Espanjan L’Alcúdiasta, Portugalin Paredesta, Italian Barista sekä Kreikan Volosista. Kaikkia kouluja yhdistää Erasmus+ akkreditointi, halu laajentaa yhteistyöverkostoja sekä into oppia urbaanin Euroopan eri haasteista ja niiden mahdollisista ratkaisuista yhdessä. Kaikki mukana olevat koulut ovat tällä kertaa olleet toisilleen entuudestaan tuntemattomia, joten matkan varrelle mahtuu paljon uusia tuttavuuksia, kulttuurikokemuksia ja yllätyksiä niin opettajille kuin erityisesti oppilaille ja opiskelijoillekin!
Projektin “Urban Monsters” suunnittelu – yhteistyökoulujen etsintä, alustava työskentelyaiheiden miettiminen sekä liikkuvuuksien ajankohtien kartoittaminen – aloitettiin jo keväällä -23, ja kesän aikana pidettiin muutama etätapaaminen. Varsinainen projektin kick-off oli lokakuun alussa, kun koulujen Erasmus-koordinaattorit kokoontuivat muutamaksi päiväksi L’Alcúdian koululle hiomaan projektia lopulliseen muotoonsa.
Tämän ensimmäisen projektivuoden aikana vierailtiin Saksassa, Portugalissa ja Kreikassa. Ensi lukuvuonna on meidän vuoromme isännöidä, ja vierailut Italiaan ja Espanjaan päättävät aikanaan projektin. Tähänastiset kokemukset uusien yhteistyökumppaneiden kanssa ovat olleet hienoja, ja toivottavasti yhteys säilyy myös jatkossa!
Kuten aiempinakin vuosina, olemme myös saaneet vieraiksi job shadowingia eli työn varjostusta tekeviä opettajia, niin tutusta yhteistyökoulustamme Marburgista Saksasta kuin aivan uusista kouluista mm. Tsekeistä. Yleensä job shadowing -opettajat ovat viipyneet meillä n. viikon ajan seuraamassa opetusta ja oppimassa koulun arjesta. Omia opettajiamme ei tänä vuonna ehtinyt lähteä tekemään job shadowingia, mutta ehkäpä taas ensi vuonna!
Erasmus+ todella avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia kartuttaa uudenlaisia oivalluksia, joita käyttää koulutyössä.
Erasmus+ Bad Harzburg 25.11.-1.12.2023
Lukuvuoden ensimmäinen Erasmus-reissu suuntautui Saksan Bad Harzburgiin Werner von Siemens Gymnasiumin vieraaksi. Tutustuimme ikätovereihimme Italiasta, Espanjasta, Portugalista, Kreikasta ja tietenkin Saksasta. Matkaan lähdettiin maata pitkin. Matkalla olleet nuoret kertovat matkasta näin:
Menomatka la-su 25.-26.11.
Lähdimme aamuvarhaisella junalla kohti Turun satamaa, josta Viking Glory lähti kohti Tukholmaa. Laivamatkalla ihailimme talvista saaristoa ja pohjustimme tulevaa viikkoa Saksassa. Laivalla olo oli monen mielestä aivan parasta. Illalla Tukholmassa kävimme illallisella ja hankimme eväät pitkää bussimatkaa varten.
Puoliltaöin Flixbus lähti kohti Hampuria. Edessä oli 15 tuntia bussissa, Skånen auringonnousu ja yllättävä lauttamatka Tanskasta Saksaan. Matka sujui hyvin, mutta sen jälkeen olikin säätöä junien kanssa, kun myöhästyimme jatkoyhteydestä. Menomatka oli uuvuttava, mutta jälkeenpäin ajateltuna aika hupaisa kokemus ainakin. Matkaa tehtiin yhteensä noin 30 tuntia, ja matkasimme kolmella junalla, kahdella bussilla ja kahdella lautalla sekä taksilla.
Maata pitkin oli kiva matkustaa, sillä reitillä mentiin kuitenkin monen maan halki, ja maihin tuli tutustuttua vähän enemmän tällä tavoin.
Bad Harzburg on Ala-Saksissa sijaitseva alle 10 000 asukkaan kaupunki, joka on tullut tunnetuksi kylpylöistään ja Harz-vuoristosta.
Ma 27.11.
Ensimmäinen yö saksalaisissa perheissä sujui sikeässä unessa matkaväsymyksestä toipuen. Ensimmäinen päivä vietettiin koululla ja Bad Harzburgin keskustassa. Koululla tutustuimme eri maiden oppilaisiin ja meidät jaettiin ryhmiin, jossa oli nuoria eri maista. Työskentelimme aamupäivän Urban monsters: Mobility – From here to there -projektimme parissa, ja lounaan (joka Saksassa tarkoittaa siis eväsleipiä ja -patukoita) jälkeen ohjelmassa oli kaupunkisuunnistusta. Suunnistus päättyi köysiradalle, joka vei läheisen kukkulan huipulle. Sieltä oli sumuiset, mutta silti vaikuttavat näkymät mm. Harz-vuoristoon ja Bad Harzburgin pikkukaupunkiin.
Illalla suuntasimme vielä keilaamaan koko porukalla. Illallisella monet meistä söivät perinteistä schnitzeliä.
Ti 28.11.
Aamulla herätessämme kaupunki oli kietoutunut paksuun lumivaippaan, ja maisema olikin jouluinen koko loppumatkamme ajan. Osallistuimme aamulla oppitunneille, minkä jälkeen suuntana oli Goslarin upea vanha kaupunki, joka on Unescon maailmanperintökohde. Joulumarkkinoita vasta pystytettiin, mutta kaupunkikävelyn lomassa opimme kaupungin historiaa. Kaupungissa sijaitsee satojen ristikkotalojen ohella mm. Pyhän saksalais- roomalaisen keisarikunnan palatsi. Goslarissa kävimme myös Rammelsbergin kaivosmuseossa, joka on niin ikään maailmanperintökohde, ja josta on kaivettu mm. hopeaa ja kuparia yli tuhannen vuoden ajan. Kävimme syvällä kaivoksen uumenissa, ja opimme paljon kivilajeista ja kaivostoiminnan synkästäkin historiasta.
Rammelsbergin kaivosmuseo Goslarissa. Kuva: Jussi Kaskinen
Ke 28.11.
Berliini-päivä alkoi aamukuudelta, jolloin tapasimme rautatieasemalla. Pahaksi onneksi junat myöhästelivät, ja lopulta olimme Berliinissä vasta puoliltapäivin. Berliinissä ensimmäinen kohteemme oli tiedekeskus Futurium. Sieltä lähtiessä näimme kaupunkikävelyn varrella niin Valtiopäivätalon (Reichstag), Brandenburgin portin kuin Holokautimuistomerkinkin. Potsdamer Platzilla saimme omaa aikaa käydä syömässä tai shoppailemassa tai joulumarkkinoilla.
Brandenburgin portilla. Kuva: Claudia Mettge
Illan pimetessä ennen junan lähtöä kävimme vielä Alexanderplatzilla, ennen kuin juna lähti takaisin Bad Harzburgiin. Junamatkasta tulikin ikimuistoinen, kun viimeinen junamme jäi tien päälle, ja lopulta kukin pääsi omaan Saksan-kotiinsa joko saksalaisperheiden hakemana tai taksilla.
To 30.11.
Taas mentiin! Tällä kertaa bussilla kohti Wolfsburgia, joka rakennettiin autotehtaan ympärille 1930-luvulla ja tunnettiin alun alkaen nimellä Stadt des KdF-Wagens bei Fallersleben. Länsiliittoutuneet antoivat kaupungille sen nykyisen nimen vuonna 1945. Ensimmäinen kohteemme oli futuristinen, scifi-elokuvien näyttämönäkin toiminut Phaeno science center. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan Autostadtiin, joka aikanaan rakennettiin Hannoverin maailmannäyttelyyn vuonna 2000. Autostadtissa koimme paitsi kiinnostavan automuseon, pääsimme myös tutustumaan autoilun tulevaisuuteen ja suuren mittakaavan autotuotantoon.
Pe 1.12.
Haikean kotimatkan aika. Aamulla koululla saimme vielä osallistumistodistukset ja viimeistelimme töitämme viikon aiheista. Matka kohti Berliinin lentoasemaa sujui kolmella junalla. Perillä Helsingissä olimme myöhään illalla ja aika väsyneinä kokemustentäyteisestä viikosta.
Suomen osallistujat ja todistukset. Kuva: Claudia Mettg
Millaisia muistoja matkasta jäi? Välit isäntäperheeseen olivat todella lämpimät, ja meillä oli hyviä keskusteluja. Saksalaisessa perheessä oli todella mukava asua. Saimme paljon uusia kavereita. Näimme kodikkaan saksalaisen pikkukaupungin, jossa oli suloista joulun tunnelmaa joulumarkkinoineen ja -valaistuksineen. Erityisesti mieleen jäi Berliinin- ja Wolfsburgin-päivät. Saksalaisessa koulussa ehdimme olla vain vähän aikaa, mutta sen havaitsimme, että siellä on paljon tiukemmat säännöt kuin Suomessa. Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat toimivat toisessa maassa.
Teksti: Fariya Akther 8c, Riitu Miettinen 1c, Lauri Pajukoski 8a, Valtteri Sippola 8a ja Oiva Tilvis 1m sekä opettajat Jussi Kaskinen ja Nora Pircklén
Portugali, Parede 4-10.2 2024
Mukana 2 opettajaa, kolme 8. luokkalaista ja kaksi lukio-opiskelijaa.
Lähdimme aikaisin sunnuntaiaamuna jännittynein fiiliksin Portugalin matkalle, jonka teemana oli monsters of urban life. Meidät kaikki otettiin lämpimästi vastaan omiin host-perheisiin. Ensimmäinen ilta perheissä oli jännittävä mutta onneksi tutustuimme kaikki nopeasti toisiimme.
Päivät koostuivat keskustelusta ihmisoikeuksista, nähtävyyksien kiertelystä ja mukavasta oleilusta. Pääsimme muun muassa näkemään Lissabonia, Cascaista ja Sintraa.
Erasmus+ vaihtoon osallistui oppilaita Suomesta, Portugalista, Italiasta, Espanjasta sekä Saksasta.
Itselläni mieleenpainuvimmaksi jäi ehdottomasti viimeisen illan juhlat jonne jokainen perhe toi portugalilaista ruokaa. Tanssimme, söimme ja lopulta sanoimme hyvästit oppilaille.
Portugalin vaihto opetti meille kaikille paljon kulttuurista ja matkustamisesta. Mielestäni tärkeintä oli kuitenkin ymmärtää ettei tarvitse täydellistä kielitaitoa tai samaa äidinkieltä tullakseen toimeen ja pitääkseen hauskaa muiden kanssa.
Aada Siira 8H
Yksi torstain retken nähtävyyksistä Cabo da Roca, Euroopan mantereen läntisin piste.
Tiistaina vierailimme paloasemalla.
Maanantaina retkellä yksi nähtävyyksistä yksi oli Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Belémin torni.
Keskiviikon ohjelmassa oli retki Lissaboniin paikallisten oppilaiden opastuksessa.
Kreikka, Volos 14.4 – 19.4 2024
Tämän lukuvuoden viimeinen Erasmus+ -matka suuntautui Kreikan Volokseen. Matkaan osallistui kaksi lukiolaista, kolme 8-luokkalaista ja kaksi opettajaa.
Su 14.4. eli matkapäivä
Tapasimme lentokentällä 4:30 aamulla. Lensimme Thessalonikiin Münchenin kautta. Pitkien lentojen jälkeen matkasimme vielä pikkubussilla muutaman tunnin Volokseen. Väsyttävän matkan jälkeen saavuimme koululle, jossa perheet, joiden kanssa asuisimme, ottivat meidät lämpimästi vastaan. Sää oli aika erilainen kuin Suomessa, Kreikassa oli paljon lämpimämpää!
Ma 15.4.
Aamulla menimme kreikkalaiseen kouluun, jossa me ja muut vaihto-oppilaat esittelimme itsemme ja koulumme. Se oli erittäin mielenkiintoista. Sen jälkeen meitä odottivat fyysiset aktiviteetit, mukaan lukien sulkapallo ja keilailu. Kun koulu oli ohi, meillä oli paljon vapaa-aikaa tutustua perheisiin ja Voloksen kaupunkniin. .
Ti 16.4.
Aamulla koulussa aamunavauksen jälkeen siirryimme saliin. Salissa meille kerrottiin päivän ohjelmasta ja jakaannuimme ryhmiin, jonka jälkeen saimme tehtävälistan. Listassa oli Voloksen eri paikkoja, joissa jokaisen ryhmän täytyi käydä ottamassa selfie. Sitä ennen siivosimme kuitenkin hetken kaupungin uimarantaa. Parin tunnin jälkeen olimme valmiita kuvien kanssa ja lähdimme kohti Makrinitsaa. Makrinitsa on pieni kylä, joka sijaitsee vuorella, noin 30 minuutin matkan päästä Voloksen keskustasta. Makrinitsassa meille annettiin muutama tunti aikaa tutustua kylään, katsella maisemia ja käydä kaupoissa ja syömässä. Tämän jälkeen palasimme koululle, josta suuntasimme vielä koulupäivän loputtua kaupoille shoppailemaan.
Ke 17.4.
Keskiviikkona aamulla kokoonnuimme jälleen koululla. Edessä oli koko päivän retki UNESCO:n maailmanperintökohteeseen, Meteoraan. Meteora on alue, jossa korkeiden kalliomuodostumien päälle on rakennettu kymmeniä ortodoksiluostareita 1300-1500-luvuilla. Meteoran luostarissa kaikkien naispuolisten vierailijoiden piti pukeutua pitkään hameeseen ja peittää hartiat. Ihailimme maisemia ja kulttuurihistoriaa. Söimme omia eväitä ja ostimme matkamuistoja. Retken toinen osa oli Trikalan kaupunkiin tutustuminen. Siellä shoppailtiin ja käytiin syömässä lounasta ja jäätelöä. Bussimatka takaisin Volokseen oli perillä alkuillasta. Illalla menimme vielä viettämään aikaa rannalle. Tilasimme pitsaa ja pelasimme lentopalloa.
To 18.4.
Päiväni alkoi sillä, että söimme koko perheen kanssa aamiaista. Aamiaiseen kuului muroja, kakkua, pikkuleipiä ja kolmioleipiä. Sitten lähdimme kouluun, noin kahdeksalta, josta hyppäsimme suoraan bussiin. Bussi ajoi meidät Pelion vuorille, josta näkymät ovat todella kauniit. Vuorella oli myös paljon eläimiä,kuten vuohia ja koiria.. Kun olimme kävelleet hetken, meidän teki mieli jäätelöä, joten söimme käsintehtyjä herkkuja. Viereemme syömään tuli monta koiraa.
Tämän pienen vierailun jälkeen lähdimme rannikkoa kohti. Ja kun meille tuli nälkä, päätimme eväsleipien jälkeen nauttia huikean vohvelin kolmeen pekkaan. Jättivohveli maksoi vain 3€, ja sen nimi oli kreikaksi όστια. Vohveli oli niin hyvää. Rannikolla oli kaunista! Päivän lopuksi kävelimme satamassa vaihtarikavereiden kanssa.
Pe 19.4.
Vietimme viimeisen vaihtopäivän koululla. Ohjelmassa oli ympäristöaiheisia videoita, oppilaiden esityksiä ja viikon ajan otettuja valokuvien esittelyä. Saimme kaikki diplomit osallistumisesta vaihtoon. Viimeisenä ohjelmanumerona oli muodostaa kaikista oppilaista muodostuva Erasmus+ logo koulun pihalle.
Myöhemmin menimme kaikki rannalle ja pysyimme siellä, kunnes tuli liian kylmä. Viimeinen ilta oli sateinen. Illalla suurin osa kokoontui Saran hostin kotiin ja söimme paikallista pitaleipää eli souvlakia (jonka sisään laitetaan kaiken muun lisäksi myös ranskalaisia!) ja katsoimme elokuvaa.
