Arviointi on varmasti aina ollut opettajan työn keskiössä. Myös oppilaiden ja vanhempien näkökulmasta arvosanat ovat palautetta sitä, miten hyvin koulutyö sujuu. Moni saattaa muistaa omilta kouluvuosiltaan perinteisen mallin, jossa opettaja ensin opettaa joukon oppitunteja ja tietyn ajan päästä on kirjallinen koe. Uusi opetussuunnitelma kuitenkin antaa uusia ohjeita arviointiin: sen pitäisi olla läpinäkyvää, jatkuvaa ja monipuolista. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Ensiksi pitää todeta, että vaikka uusia arviointitapoja otetaan yhä laajemmin käyttöön, vanhoista toimivista opetus- ja arviointitavoista ei tarvitse luopua. Jatkossakin moni asia on helpompi oppia opettajan johdolla kuin projektia tekemällä, ja kirjallisella kokeella on yhä oma paikkansa. Muutos tuntuu silti suurelta, ja haluan tässä blogikirjoituksessa avata niitä aihealueita, joita olen kuluneen vuoden aikana pohtinut osana omien arviointikäytänteiden uudistamista. Jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa oman blogikirjoituksen (ja näin ehkä teenkin), mutta tässä päällimmäiset.
1. Arvioinnin läpinäkyvyys
Oppilaalla tulisi olla hyvä käsitys siitä, miten häntä arvioidaan kurssin aikana ja miten hän voi itse vaikuttaa arvosanaansa. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäisellä tunnilla oppilaan pitäisi saada mustaa valkoisella, paperilla tai diginä, mitä osa-alueita kurssissa on ja miten niitä arvioidaan. Opettajalta tämä vaatii koko kurssin ja sen osa-alueiden suunnittelun etukäteen. Omalla kohdallani paljon työtä ovat vaatineet esimerkiksi poissaolojen korvaamiseen ja etevien oppilaiden huomioimiseen liittyvät kysymykset.
2. Jatkuva arviointi
Jatkuva arviointi kulkee käsi kädessä arvioinnin läpinäkyvyyden kanssa. Kun arvioinnin suunnittelee ja kommunikoi oppilaille ja vanhemmille, siis on läpinäkyvä, tulee samalla suunnitelleeksi myös jatkuvaa arviointia. Itse pyrin jakamaan kurssin aiheen ainakin neljään arvioitavaan osa-alueeseen. Näin oppilas ja vanhemmat saavat palautetta jo kurssin aikana siitä, miten oppiaine sujuu. Jatkuvaan arviointiin voi liittyä myös pelillinen arviointi – oppitunneista, kotitehtävistä, kokeista ja ryhmätöistä voi saada pisteitä, jotka vaikuttavat arvosanoihin tai jopa määrittävät ne.
3. Arvioinnin monipuolisuus
Kuten aluksi mainitsin, arvioinnin monipuolisuus ei tarkoita kirjallisista kokeista luopumista. Uuden opetussuunnitelman hengessä opettajia kannustetaan kuitenkin käyttämään myös aiheiden soveltamista testaavia yksilö- ja ryhmätyöprojekteja. Projektien arvioinnissa taas voidaan käyttää hyväksi itse- ja vertaisarviointia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että opettajalla on viime kädessä vastuu arvosanojen antamisesta ja oppilaiden tieto- ja taitotason vertaamisesta opetussuunnitelmassa oleviin arviointikriteereihin. Tänä syksynä olen päässyt kokeilemaan myös uusia arvioinnin apuvälineitä, kuten itsekorjaavia kokeita.
Arviointipuheen ongelma on usein se, että teoriasta ei päästä konkretiaan asti. Lopulta kuitenkin jatkuva, läpinäkyvä ja monipuolinen arviointi voi olla aika yksinkertainenkin asia. Jaan alla oman 7. luokan historian kurssini “historiapassin”, jonka oppilaat liimaavat vihkoonsa ensimmäisellä tunnilla. Minulla on käytössä pelillinen arviointi, joten oppilaat voivat ansaita jokaisesta tunnista pisteitä.
7. luokan historian passi. Klikkaa kuva isommaksi.
Kurssi on lopulta aika perinteinen – kolme ensimmäistä kokonaisuutta koostuvat “normaaleista” tunneista, joiden päätteeksi pidetään koe. Neljännessä kokonaisuudessa etevät pääsevät soveltamaan ja tekemään omia projektejaan, kun taas toiset kertaavat perusasioita kirjan kanssa. Arvosanojen pisterajat ovat tiedossa jo heti aluksi, ja jokainen oppilas voi asettaa oman tavoitteensa itse.
Jokaisella opettajalla on omat tapansa opettaa ja arvioida. Jokainen on oman oppiaineensa asiantuntija. Hyvä niin. Kuitenkin nämä tavat on hyvä kommunikoida oppilaille ja vanhemmille heti kurssin alussa. Selkeät säännöt ja arviointikriteerit rauhoittavat ryhmiä ja sitouttavat oppilaita olemaan vastuussa omasta oppimisestaan. Ja vaikka kurssin valmistelu ja arvioinnin miettiminen voivat tuntua isolta urakalta joka kurssin alussa, on hyvä muistaa, että nämä asiat tulevat kuitenkin eteen ennemmin tai myöhemmin.
Lopulta jatkuva, läpinäkyvä ja monipuolinen arviointi on jotain, mitä suuri osa opettajista on jo valmiiksi tehnyt. Nyt vain uusi opetussuunnitelma pyytää meitä tarkistamaan käytäntöjämme ja miettimään, missä on parantamisen varaa.
Teksti: Jere Linnanen
Kuvat: Pixabay
