Ensimmäinen lukuvuosi Maunulan yhteiskoulussa ja osana koulun opiskeluhuoltoryhmää on nyt osaltani takanapäin, toimiessani koulun arjessa oppilashuollon matalankynnyksen aikuiskontaktina, työnimikkeeni kulkiessa niin nuorisokasvattajana kuin kasvatusohjaajana. Oppilaiden päästyä kesälomille viime lauantaina, olen tällä viikolla pystynyt käyttämään työaikaani niin tulevan lukuvuoden suunnitteluihin, kuin myös käymään läpi kulunutta lukuvuotta raportin kirjoittamisen muodossa. Raportin kirjoittaminen kuuluu osana Opetushallituksen rahoittamaa koulun kehittämishanketta, jonka myötä myös omakin työkuvani on muodostunut ja ollut mahdollinen. Raportissa olen käynyt läpi mitä kaikkea olen kuluneen vuoden aikana tehnyt, yhteistyöstä niin oppilashuollon kuin opettajien kanssa, sekä yleisesti onnistumisen ja myöskin turhautumisenkin kokemuksista. Tässä blogikirjoituksessa haluan kirjoittaa lisää nimenomaa moniammatillisen yhteistyön merkityksestä ja sen sujuvuudesta.
Työssäni toimin päivittäin yhteistyössä monipuolisen ja laajan ammatillisen verkoston kanssa. Eniten yhteistyötä tapahtuu koulukuraattorin ja koulupsykologin kanssa, sekä säännöllisesti myös muun oppilashuoltoryhmään kuuluvan henkilökunnan, kouluterveydenhoitajan, opinto-ohjaajien sekä erityisopettajien kanssa. Luonnollisesti teen päivittäistä yhteistyötä myös opettajien, joista erityisesti luokanohjaajien, sekä myöskin rehtorien ja koulunkäyntiavustajien kanssa. Koulumaailman lisäksi koulun ulkopuolinen moniammatillinen yhteistyö- ja verkostotyöskentely kuluneen lukuvuoden aikana on ollut laajaa ja runsasta, yhteistyön tapahtuessa eri nuoriso- ja sosiaalipalvelujen toimijoiden kanssa. Tulevalle lukuvuodelle yhteistyösuunnitelmat myös koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa ovatkin jo kovassa vauhdissa.
Peruskoulussamme oppilaita on monta sataa ja myös opettajia on erittäin runsas joukko, joten sujuva ja ennen kaikkea oppilaiden etua palveleva yhteistyö ei muodostu välttämättä täysin itsestään selvästi. Tärkeimmäksi kokemakseni huomioksi nostaisinkin tähän sujuvan ja oikea-aikaisen viestinnän merkityksen. Itse toivon työssäni, että myös esimerkiksi opettajille olisin matalankynnyksen oppilashuoltokontakti ja minua voisi lähestyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jo ennaltaehkäisevässäkin tarkoituksessa. Välttämättä ennen kuin esimerkiksi mahdollinen pulmatilanne on päässyt kunnolla edes alkamaan tai muodostumaan. Tällöin pääsemme opettajankin kanssa varhaisessa vaiheessa jo miettimään, miten eri tilanteissa olisi järkevintä toimia, eivätkä tilanteet välttämättä pääse kehittymään turhan pitkälle tai suuriksi.
Työssäni pystyn resurssien puolesta käyttämään runsaasti aikaa nuorten aitoon kohtaamiseen, mikä mahdollistaa parhaimmillaan hyvänkin oppilastuntemuksen ja kontaktin syntymisen, ilman että kaikilla näillä nuorilla olisi välttämättä mitään sen suurempaa huolta tai murhetta. Ihmissuhdetyössä asiat eivät hoidu kuitenkaan sormia napsauttamalla, vaan usein esimerkiksi syvällisemmän työskentelyn ja merkityksellisemmän lopputuloksen saaminen vaatikin ensin hyvän kontaktin oppilaisiin ja heiltä saadun luottamuksen. Tämän periaatteen täyttymistä helpottamiseksi, onkin tärkeää edellä mainittu riittävän aikainen yhteistyö ja viestintä opettajien kanssa on sujuvaa.
Aloittaessani viime syylukukaudella tässä koulumme täysin uudessa työtehtävässä, mietimmekin miten myös opettajat, oppilaiden lisäksi, hahmottaisivat riittävän selkeästi työnkuvani ja toimiva yhteistyö saataisiin näin opettajien kanssa sujumaan mahdollisimman ripeästi ja oppilaita ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla. Itselleni onkin jäänyt mieleen, kuinka esimerkiksi mietimme ensimmäisten päivien tai viikkojen aikana laatisinko yhteydenottolomakkeen, jonka avulla opettajat voisivat olla minuun yhteydessä. Tälle ei onneksi ole ollut tarvetta! Yhteistyö on omasta näkökulmasta katsottuna ollut erittäin onnistunutta. Mielestäni moniammatillinen yhteistyö, niin koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, kuin erityisesti koulumme sisällä on ollut mutkatonta ja sujuvaa. Luokkakohtaisissa oppilashuoltoryhmän palavereissa olen saanut arvokasta tietoa esimerkiksi eri ryhmistä, mutta ehkä palkitsevinta ja työn kannalta nopeinta ja samalla tehokkainta on ollut huomata, kuinka opettajat ovat tuntuneet osaavan kääntyä puoleeni myös kesken tavallistenkin koulupäivien, esimerkiksi välitunnin aikana opettajienhuoneessa. Toimivaa yhteistyötä ei voi mielestäni korostaa liikaa!
Teksti ja kuva: Aapo Kenttä