Idea fysiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden yhdistämiseen lähti fysiikan lehtori Teppo Harjulta, joka kertoi haluavansa hyödyntää elokuvia myös fysiikan opetuksessaan. Siispä lähdettiin suunnittelemaan koulukinonäytäntöä amerikkalaiseen sci-fi-elokuva Ad Astraan (2019). Ajankohta oli osuva, sillä samat opiskelijat olivat myös minun ÄI2-kurssillani. Idea jalostui ehdotukseksi tehdä elokuvaan myös oppimateriaali Koulukinoyhdistykselle. Koska elokuva tarjosi niin paljon tarttumapintaa myös filosofiaan, pyysimme mukaan vielä matematiikan ja filosofian opettaja Harri Kuokkasen. Koulukinoyhdistys innostui, ja niin lähdettiin tekemään!
Ensin ajattelin, miten saan sisällytettyä amerikkalaisen lähitulevaisuuteen sijoittuvan sci-fi-elokuvan äidinkielen ja kirjallisuuden kurssille, jonka aiheina ovat kielen, kulttuurin ja identiteetin yhteydet, suomen murteet ja sukukielet. Lopulta ei tarvinnut kauan miettiä: äidinkielen ja suomi toisena kielenä ja kirjallisuuden tunneilla tarkastellaan, miten henkilökuvaa rakennetaan moniäänisyyden, kielen rekistereiden ja jargonin avulla. Samalla opetellaan tekemään toimivia ajatuskarttoja ja ryhmittelemään havaintoja. Kokonaisuus syntyi kuin itsestään, sillä fysiikan ja filosofian tulokulmat elokuvaan olivat tietysti aivan toisenlaiset.
Oppimateriaalin valmistuttua vietiin yhteensä 62 opiskelijaa tiistaina 14.1.2020 koulukinonäytäntöön Tennispalatsiin. Äidinkielessä Ad Astraa alettiin käsitellä heti torstaina pienryhmätöin. Lopputuloksista syntyi ajatuskarttanäyttely ja hyvä keskustelu moniäänisyyden merkityksestä. Fysiikan kursseilla elokuva auttoi myös yleensä hiljaisia osallistumaan ja keskustelemaan esimerkiksi avaruusmatkailun todellisista mahdollisuuksista. Käsittelyn pohjana toimi Koulukinolle tekemämme oppimateriaali, vaikka toki luontevia sivujuonteita keskusteluissa riitti, ja ne sallittiin.
Kiitos kaikille Ad Astra -projektiin osallistuneille!
Teksti ja kuvat Juha-Matti Tammela